Lukiessani Unihiekalla viime päivinä käytyjä unikoulukommentteja olen miettinyt kuinka onnekas sentään olen.

Onnekas sikäli, että sain jo äitiyteni alkuvuosina, 80-luvun jälkipuoliskolla käsiini kaksi kirjaa. Toinen oli David Haslamin Kun lapsi ei nuku ja toinen Sandy Jonesin Miksi vauva itkee ja valvottaa?.

Näissä kirjoissa käy todella ilmi se miten yksilöllisiä lapset voivat unirytmissään olla ilman, että mikään välttämättä on pielessä. Näiden kahden kirjan ansiosta minulla ei vuosikausiin ole ollut mitään kaavamaisia normeja siitä miten pienten lasten "kuuluisi" nukkua.

Helpottavaa sikäli, että jos lapsi sitten nukkuu jotenkin eri tavalla kuin neuvola tai joku unikouluekspertti määrittelee niin vanhemman ei tarvitse tuntea syyllisyyttä. Ei myöskään tarvitse nähdä lapsen "huonossa" unirytmissä valtataistelun aineksia.

Jos miettii ihan terveellä järjellä niin onko alle vuoden ikäisessä lapsessa niin paljon harkittua vallanhalua että hän tahallaan juoksuttaisi vanhempiaan itkemällä? Eiköhän pikemminkin ole kysymys tarpeesta jota ei tule tukahduttaa. Vanhemmuus ei minusta ole asia jonka voi yöksi laittaa hyllylle eikä pieneltä vauvalta voi odottaa että hän ymmärtäisi yön ja päivän eron.


Reine Palmqvist

Toinen arvostelu samoista kirjoista

Sandy Jones: Miksi vauva itkee ja valvottaa? Ja mitä tehdä? Otava 1985

Löysin tämän Järvenpään kirjastosta. Saattaa olla muissakin kirjastoissa. Todella hyvän tuntuinen kirja. Tässä sisällysluettelo:

Esipuhe
1 Kipu: Vauvan itkun elimelliset syyt
1. Auta lääkäriä löytämään syy lapsesi kipuun
2. Näkymättömiä asioita joihin sinä voit vaikuttaa
3. Virtsatietulehdus?
4. Koliikki ja vauvan ruuansulatuselimistö
5. Allergiat, lääkkeet ja imetys

2 Kuinka vastaat vauvan perustarpeisiin
6. Kuinka levoton on "levoton"?
7. Äitien menuetti
8. Mitä tehdä levottomalle rintalapselle?
9. Kun vauva itkee syöttöjen aikana

3 Itkeminen ja nukkuminen: vaihteleva tasapaino
10. Mitä lapsesi itku merkitsee
11. Auta vauvaa lopettamaan itkunsa
12. Miksi vauva ei nuku "kuin pieni lapsi"?

4 Miten siitä kaikesta selviää hengissa
13. On aika romuttaa myytti "täydellisesta äidistä"
14. Kun oma ruumiisi asettuu puolustuskannalle
Lopuksi vertauskuvallinen satu

Kivoja, yksityiskohtaisia ohjeita taulukoissa, tyyliin: oire: x, mahdollisia syitä: x, y, z, kokeile tällaisia konsteja: z,y, x.

Äitien menuetti -otsikko herätti ehkä kysymyksiä. Siinä kerrotiin Ellen Grayson -nimisen naisen vauvan rauhoitustekniikasta. "Hän sijoitti vauvan olkapäätään vasten tukien sitä vakaalla otteella toisella kadella pepun alta ja toisella niskaa ja päätä. Sitten hän aloitti tanssinsa joka muistutti ikivanhaa äitien menuettia. Hän otti kahdeksan tai ehkä kymmenen rytmikästä askelta eteenpäin, kääntyi ympäri ja palasi samalla tavalla lähtöpisteeseensä: askel... tauko... askel... tauko. Hänen kätensa liukui vauvan selkään ja taputti sitä jokaisen tauon aikana ja vauvan kippuraiset varpaat oikenivat.

Koska hän edelleen tunsi lapsen jännittyneisyyden, hän jatkoi kulkuaan ja höysti sitä äänillä, joita en koskaan aikaisemmin ollut kuullut käytettävän vauvojen yhteydessä. Hän sai aikaan syviä vaimeata murinaa muistuttavia kurkkuääniä, jollaisia jotkut voivat pitää esimerkiksi saadessaan orgasmin. Äänet purkautuivat aina hänen päästessään tanssissaan taukoon. Murina, taputus, tauko, askeleet, hänen tanssinsa jatkui."

Imetysmyönteiseltäkin kirja vaikuttaa. Väliotsikoita mm. Miksi vauvaa ei saisi vierottaa, Paremman maidontulon salaisuus, Normaaleja levottomia päiviä, Syöttöasento on tärkeä, Ole ystävällinen imettävälle ruumiillesi, Miten rentoutua imetyksessä jne.

Auta vauvaa lopettamaan itkunsa -luvussa kerrotaan tutkimustuloksista (Mary B. Ainsworth, Sylvia Bell /Johns Hopkins yliopisto ), joiden mukaan ne lapset, joiden itkuun vanhemmat reagoivat nopeasti heidän ensimmäisinä kuukausinaan itkivät seuraavien kuukausien aikana vähemmän ja lyhyempiä aikoja kuin ne lapset joiden itkuun vanhemmat vastasivat välinpitämättömästi. Ei kuulemma tarvitse pelata pilalle hemmottelua. Behavioristinen "älä reagoi vauvan itkuun palkitsemalla se ruualla tms. - sillä lailla oppii olemaan huutamatta" ei saa tästä kirjasta mitään tukea. Väsyneet vanhemmat kylläkin. Perhepedin puolesta puhuvat ja ainakin samassa huoneessa nukuttamisen puolesta.

Nyt kun uudemman kerran selasin kirjan lÄpi, muistin, kuinka ihastuin siihen lukiessani. Perheiden väsymys otetaan todesta ja käytännön keinoja lÖytyy. Suosittelen tätä kirjaa todella lämpimästi. Siinä ei mielestäni jätetty huomiotta kenenkään tunteita, ei äidin, isän eikä lapsen.

David Haslam: Kun lapsi ei nuku. Opaskirja vanhemmille. Karisto 1987.

Vähän vähemmän hyvä mutta kuitenkin etsii keinonsa muualta kuin unikoulusta. Tilasin tämän postitse Vammalasta Tyrvään kirjakaupasta (tunnettu vanhoista kirjoistaan). Maksoiko se nyt 15 markkaa. Postitus paketin koosta riippumatta 39 markkaa. David Haslam on lääkäri ja perheenisä, jolla on unettomista lapsista omia tosi rankkoja kokemuksia. Osittain kirja on vähän liian englantilainen (esim. makuuhuoneessa on kylmä :) mutta perussävy on myönteinen, rikkipoikki uupuneita vanhempia ymmärtävä kuitenkaan lapsia unohtamatta. Sisällysluettelo:

1 Uni ja unettomuus
1. Lapset valvovat -kuka kärsii?
2. Normaali uni
3. Miksi valvovat lapset aiheuttavat ongelmia?

2 Ongelmia ja joitakin ratkaisuja
4. Yksinkertaiset uniongelmat
5. Nukkumaanmenovaikeudet
6. Häiriintyneet yöt
7. Levoton uni
8. Vuoteenkastelu
9. Erityistapauksia - vammaisten, lahjakkaiden ja ylivilkkaiden uniongelmat

3 Muut mahdollisuudet
10. Yhteinen vuode
11. Käyttäytymisterapia
12. Unilääkkeet

4 Kuinka selvitä tilanteesta
13. Kuka muu voi auttaa
14. Huolehdi itsestäsi
15. Loppupäätelmät
Lähdekirjallisuus

Ihan kivan kriittistä pohdiskelua esim. siitä, mikä on kiltti vauva. Unen eri vaiheista tietoa. Mielenkiintoista: "Aikuisilla täydellinen unikierto - ultradiaaninen rytmi - kestää suunnilleen 90-100 minuuttia. Vauvoilla kierto on paljon lyhyempi, ainostaan noin 50 minuuttia. Toisin sanoen vauvoilla on taipumus nukkua 50 minuutin kerrannaisia pikemminkin kuin 90 minuutin kerrannaisia. Syönnin jälkeen vauvat nukkuvat ehka 100, 150 tai 200 minuuttia ennen kuin heräävät uudestaan." (Unikiertojen välissä herääminen on helpompaa.)

Perhepedistä puhuu lämpimästi: "Yhteisöissa, joissa lapset perinteisesti nukkuvat vanhempiensa kanssa, on uniongelmia merkittävästi vähemmän kuin muissa." "En ehdota, että sinun pitäisi yrittää vuoteen jakamista, jos lapsesi ei nuku. /---/ Haluan vain esittää joitakin hyötynäkökohtia ja haittanäkökohtia, päätöksenteon jätän sinulle. Kannattaa kuitenkin todeta, että epäilemättä monet vanhemmat ovat löytäneet tästä käytännöstä ratkaisun lastensa uniongelmiin." Liiasta lämpenemisestä varoittaa.

Huudatusunikouluista: esittelee hyviä kokemuksia (ei omia, vaan jonkun muun) mutta ottaa myos kriittistä kantaa: "Vielä tärkeämpi näkökohta on, että sen noudattaminen on vastoin vanhemman vaistoa. /---/ .. tahallinen itkun huomiotta jättäminen totuttaa ehkä vanhemman tunteettomaksi eikä herkäksi lapsensa tarpeita kohtaan. Ilmeisesti loppuunitkemismenetelmällä on parhaat mahdollisuudet onnistua tapauksissa, joissa vanhemmat ovat itse ehdollistaneet uniongelman." (esim. vauvan inahtaessa sytyttävät valot ja herättävät vauvan täysin, tai ovat toistuvasti kiskoneet vauvan sängystään vieraiden näytille)

Vuoteeseenmenorutiineja ehdotellaan erilaisia.

Käyttäytymisterapia -otsikon alla piilee ehdotus tehdä ongelmanukkujan tavoista taulukkoa ja yrittää löytää mallia. Esimerkkinä oli tilanne jossa lapsi heräsi 6 kertaa yössä ja pyysi ja sai maitoa (taisi olla vähän vanhempi kuin vauvaikäinen). Tilanne muutettiin vähitellen: ensiksi maito vedeksi, sitten ei vettäkään vaan ainoastaan taputtelua jne, sitten vain samassa huoneessa lohduttamista ilman taputtelua, sitten ovelta tyynnyttelyä, lopulta ei tarvinnut sitäkään. Tätä siis ehdotettiin kerrasta poikki -menetelmän tilalle. Tämä luku ei kylläkään ollut kovin pitkä.

Sairaalaunikoulut pitäisi kirjoittajan mielestä supistaa vain kaikkein toivottomimpiin tapauksiin murtamaan vanhempien unettomuuden noidankehää.

Aavistuksen verran ärsyttävä kirjoitustyyli ja vähän vieras kulttuuri, vanhoja lähdekirjoja mutta monella tapaa ihan ok kirja.


Hanna Graeffe

Takaisin