Kaikille ei perhepeti sovi. Toiset äidit eivät vain opi nukkumaan levollisesti vauva vieressään tai nukkuvat pahassa asennossa kun eivät uskalla liikkua tms. Joillekin se on vain tottumiskysymys tai opittavissa oleva taito, toisille kertakaikkiaan mahdottomuus. Joillekin vanhemmille oma rauha on välttämättömyys, jotta jaksaisi päivät lasten kanssa.

Jos ei halua perhepetiä, kannattaa vauvan sänky kuitenkin sijoittaa mahdollisimman lähelle vanhempien vuodetta, jotta yösyötöt saisi hoidettua mahdollisimman vähällä vaivalla. On hyvä jos äiti ylettää koskemaan vauvaa ojentamalla kätensä, koska jo pelkkä kosketus voi rauhoittaa vauvan takaisin uneen esim. mahdollisten uniongelmien ilmaantuessa. Oman sängyn huono puoli on, että äidin täytyy herätä "enemmän" koska vauva täytyy nostaa pois sängystä ja takaisin sänkyyn ja äidin täytyy yrittää pysytellä hereillä syötön ajan. Alkuun tämä ei varmaan tunnu kovin rasittavalta mutta aikaa myöden se saattaa väsyttää äitiä.

Jos vauva kuitenkin tuntuu nukkuvan huonosti omassa sängyssään, kannattaa ehkä kokeilla sängyn siirtämistä mahdollisimman lähelle äidin vuodetta tai ottaa vauva viereen samaan sänkyyn. Kannattaa kokeilla eri vaihtoehtoja rohkeasti ja olla välittämättä ulkopuolelta tulevasta mahdollisesta kritiikistä.

Joillakin perheillä on käytössä systeemi, jossa vauva illalla aloittaa omassa sängyssään ja sitten kun herätään ensimmäiselle yösyötölle, jää vauva nukkumaan vanhempien sänkyyn. Tai vasta viimeisen yösyötön jälkeen; kukin tekee parhaaksi kokemallaan tavalla.

Toiset vauvat tuntuvat tarvitsevan oman sängyn ja tällöin se onkin paras ratkaisu. Vanhemmat saattavat myös olla hyvinkin herkkäunisia ja pieni lämmin tuhisija välissä saattaa häiritä. Oma sänky vauvalle on myös paikallaan jos yhdessänukkuminen on joko molempien tai toisen vanhemman mielestä aivan mahdoton ajatus. Mikäli isä on vastustava osapuoli, on yksi vaihtoehto laittaa isä nukkumaan omaan sänkyyn.

Isompi lapsi mielellään nukkuu samassa huoneessa vanhempiensa kanssa. Pikkuhiljaa vauvan kasvaessa hänen sänkyään voi hivuttaa vähin erin kauemmas vanhempien sängystä ja siirtää se "omaan" nurkkaansa. Tilastollisesti useimmat lapset alkavat haluta noin 3-4 vuoden iässä enemmän yksityisyyttä ja tällöin lienee hyvä hetki alkaa siirtää lapsen sänkyä omaan huoneeseen jos lapsi on siihen suostuvainen. Kannattaa pitää mielessä, että jos alkuun tuleekin ongelmia, aina voi palata lähtöpisteeseen ja aloittaa alusta. Lapselle on tärkeää, että hän kokee olonsa turvalliseksi ja pakottamalla saa aikaan vain ongelmia.