Luin tiuhaan unihiekkasivuja, unikoulukirjoitukset kahlasin monta kertaa läpi ja harvoilta perheellisiltä tutuilta utelin neuvoja. En missään vaiheessa syöttänyt kahta kertaa useammin ja huomasin senkin olevan usein turhaa hänen nukahtaessa rinnalle. Nälkä ei siis herättänyt! Kolmen kuukauden ikään asti hän oli nukkunut tosi hyvin yöt vaikka päiväunet olivatkin olleet hankalammat (ja ovat edelleen). Meistä mieheni kanssa neljä yöllistä heräämistä tuntui ihan kauhealta! Viiden kuukauden iässä unet olivat levottomimmat. Puolen vuoden iässä lopetin yöimetyksen ollessani muutenkin niin väsynyt jatkuvaan heräilyyn.

Sitten alettiin kokeilla erilaisia keinoja: vuorattiin vauvan sänkyä viihtyisäksi, kokeiltiin yövaloa, pilkkopimeää, otettiin vauvan sänky viereen, otettiin vauva viereen, lisättiin ja vähennettiin vauvalta vaatetusta, laitettiin vauva omaan huoneeseen, vähennettiin päiväunia, lisättiin iltasyöntiä, lisättiin ulkoilua ja vihoviimeisenä keinona kokeiltiin unikoulua. Tutti on aina ollut tärkeä nukahtamiseen liittyvä asia. Ajattelimmme että unitutista vieroitus voisi auttaa, koska yöllä saatuaan tutin suuhun hän useimmiten nukahti. Yritettin nukuttaa ilman tuttia kädestä kiinni pitäen. Illalla saatiin 10 minuutin itkulla hänet nukahtamaan, mutta herättyään yöllä ensimmäisen kerran, itkua kesti 40 minuuttia ja siihen loppui meidän unikoulu.

Päätettiin antaa periksi eikä kokeiltu enää mitään muuta kuin pitkämielisyyttä. Aina kun hän heräsi, laitoin tutin suuhun. Aina ei tutti auttanut, vaan piti kääntää kylkeä tai muuten osoittaa läheisyyttä. Mieheni toimi tutin laittajana, kun aloin olla tosi väsynyt. Menin töihin kun tytär oli 8 ja puolen kuukauden ikäinen. Heräily tuntui tosi rankalta ja otettiin mieheni kanssa tutitusvuorot.

Nyt tyttäremme on 10 kuukauden ikäinen ja yöheräilyt ovat viimeisen kuukauden sisällä vähentyneet huomattavasti. Viikon verran hän on nukkunut heräilemättä ja tuntuu siltä että suuntaus jatkuu. Ainakin toivomme niin.

Jälkeenpäin ajatellen 7 kuukautta yöheräilyä tuntuu lyhyeltä ajalta. Mutta siinä vaiheessa kun ei ollut mitään mahdollisuutta pitää jatkuvasta päivystyksestä taukoa, uupumus oli ennen kaikkea henkistä. Toisilla heräily jatkuu pitkäänkin ja voihan tilanne meidän kohdallakin muuttua vielä. Siinä vaiheessa kun heräily alkoi eikä lopusta ollut tietoa, tarvitsin unihiekkasivuja kuullakseni että muilla on samat ongelmat ja vielä vaikeammatkin.

Takaisin