Tänne on koottu vanhempien itsensä kirjoittamia selviytymistarinoita, kokemuksia ja kertomuksia siitä mikä on auttanut heidän kohdallaan. Ehkäpä saat niistä vinkkejä tai ainakin vähän helpotusta oloosi; et ole yksin!

Vilhelmiinan ollessa noin 6-10 kk alkoi meidän perheessä loputtomalta tuntuva ilta-ja yöheräily. Vilhelmiina heräili nukahtamisen jälkeen tuhat ja sata kertaa ja rauhoittajaksi ei kelvannut kuin äiti. Pahimmassa vaiheessa jouduin itse jäämään nukkumaan hänen kanssaan, jotta en olisi joutunut juoksemaan makuuhuoneessa rauhoittelemassa häntä vähän väliä.....

Ihan tarkkaan en muista milloin Hannun rytmit (tai rytmittömyys) meni ihan päälaelleen, mutta ei se poika tainnut olla kolmea viikkoa vanhempi. Nukkumaanmenoaika alkoi hinautua yhä myöhemmäksi ja myöhemmäksi ja koskaan ei voinut tietää moneltako poika menee nukkumaan. Tätä "yöunille" menoa saattoi edeltää jopa kahdentoista tunnin valvominen niin, että poika otti vain 5-15:n torkut pari kertaa enkä näin ollen itse saanut nukuttua.....

Poikani oli kuukauden vanha kun kyselin neuvolasta ja jonkun sairaalan uniosastolta apua. Minulle neuvottiin huudatusunikoulu rankemman mukaan. Lapsi eri huoneeseen vuoteeseen, itse sänkyyn nukkumaan korvatulppien kanssa ja kello soimaan, etta herään syöttämään. Kokeilin, viisi kauheaa minuuttia kuuntelin lapsen itkua lapsen sängyn vieressä ja seuraavat kaksi tuntia kantelin ja hyssyttelin ja podin elämäni kauheimpia omantunnon tuskia. Kuten arvata saattaa, meillä ei niitä unikouluohjeita sittemmin ole noudatettu.....

Kun pieni tyttäremme Ellanoora syntyi, varustauduimme siihen, että nyt ei sitten pariin vuoteen yöllä kunnolla nukuta, kun vauva herää itkemään vähän väliä. Kaikki on kuitenkin sujunut yllättävän hyvin(täytyy koputtaa puuta). Haluaisin kertoa muutaman vinkin, joiden luulen olevan meidän perheen makoisten unien salaisuus......

Tyttäremme oli kolmen kuukauden ikäinen, kun yöllä heräily alkoi tihentyä. Siihen asti hän oli tyytynyt yhteen heräämiseen ja syöttöön. Aluksi ylimääräisiä heräämisiä oli pari yössä. Heräilyt tihenivät ja pahimmiillaan hän heräili tunnin välein läpi yön.

Tässä tulee pitkähkö tarina meidän uni- tai unettomuushistoriastamme. Meillä on vuoden ja 10 kk:n ikäinen pojanvesseli, reipas miehenalku. Alkutaival oli meillä ehkä tavanomaista hankalampi, sillä poika joutui yliaikaisuutensa vuoksi (lähes 3 viikkoa! se normaali parin viikon yläraja kun sattui joulunpyhiksi, niin eivät ilmeisesti halunneet lisähommia synnytysosastolle...) kaikenlaisiin tutkimuksiin ja hoitoihin.

Haluaisitko sinäkin kertoa meille miten teillä on selvitetty uniasiat, mikä on raskasta ja mikä parasta omassa ratkaisussasi, mitä tekisit toisin vai oletko tyytyväinen yölliseen elämäänne sellaisena kuin se on? Me mielellämme otamme vastaan kirjoituksia jotka käsittelevät uniasioita, väsymystä, selviytymiskeinoja ja erilaisia kokemuksia lapsiperheiden öistä ja päivistä. Voit kirjoittaa vaikka teillä ei ongelmia olisikaan, kerro miten teillä on saatu asiat sujumaan kaikkia miellyttävällä tavalla! Kirjoita omalla nimelläsi tai nimimerkillä, mitään mitä et halua, ei julkaista. Voit laittaa sähköpostia osoitteella: unihiekka@lapsiperhe.net