V ilhelmiinan ollessa noin 6-10 kk alkoi meidän perheessä loputtomalta tuntuva ilta-ja yöheräily. Vilhelmiina heräili nukahtamisen jälkeen tuhat ja sata kertaa ja rauhoittajaksi ei kelvannut kuin äiti. Pahimmassa vaiheessa jouduin itse jäämään nukkumaan hänen kanssaan, jotta en olisi joutunut juoksemaan makuuhuoneessa rauhoittelemassa häntä vähän väliä. Tätä heräilyä edelsi nukutus meidän sängyssä joko rinnalle tai muuten vaan viereen, josta siirsin sitten nukahdettua omaan sänkyyn,jottei tippuisi meidän sängystä.

N o, joka tapauksessa pahimmassa heräilyvaiheessa yöt olivat muutenkin kamalia vaikka Vilhelmiina jäikin nukkumaan meidän väliin ensimmäisen yösyötön jälkeen. Hän saattoi itkeskellä ja heräillä vähän väliä ja vaeltaa pitkin sänkyä. Sillon koitettiin kaikkia lempeitä keinoja, mutta mikään ei tuntunut auttavan. Välillä oli hermot mennä ja parisuhdekin oli koetuksella kun vaivuin itsesääliin ja miehelle paasasin, että "nyt kyllä saat sinäkin ottaa hommaksesi rauhoitella Vilhelmiinaa jne. jne". Vilhelmiina kun ei kelpuuttanut yöllä isää edes päänsilittäjäksi vaikka muuten tämän kanssa viettikin paljon aikaa.

J ossain vaiheessa sitten alkoi heräilyt vähentyä (eli niitä oli enää pari kolme ensimmäisen tunnin aikana) ja loppuyö oli rauhallista. Tissiä imettiin kuin ennenkin. Sitten alkoivat unet AIVAN ITSESTÄÄN pidentyä ja alkuyön heräilyt sekä ensimmäinen yösyöttö jäivät pois. Sitten jäi pois toinen yösyöttö ja sitten kolmas jne. Tässä vaiheessa täytyy nyt sitten todeta, että Vilhelmiinalla on unitutti pahana jäänteenä tutittelusta. Eli tutittelu saattoi osaltaan edesauttaa yösyöntien poisjäämisessä. Nyt kun Vilhelmiina on kohta 11 kk meillä syödään vasta aamulla.

Parin viikon ajan Vilhelmiina on nukkunut putkeen tuonne klo 3.00-4.00 ja silloinkin herätessään nukahtanut heti omaan sänkyynsä, joka on ihan meidän sängyssä kiinni, kun on vain kuullut minun ääneni tai olen ottanut sitä kädestä kiinni. Pari kertaa on myös noussut seisomaan, mutta nukahtanut heti kun olen hänet takaisin makuulle laittanut. Ja kaikki tämä ilman itkuja ja täysin Vilhelmiinan ehdoilla. Tätä ennen en yrittänytkään esim. selättää väkisin omaan sänkyynsä jos ei sinne heti nukahtanut. Aamulla sitten siinä klo 5.00-7.00 Vilhelmiina herää ja nostan meidän sänkyyn ja sitten taas tissitellään tonne klo 9.00-10.30 riippuen moneltako ollaan menty nukkumaan.

E li varsin mukavasti menee nykyään vaikka en aikanani olisi uskonut että tällaista voi ollakaan. Ja tämä myös hyvänä esimerkkinä siitä miten lempeällä suhtautumisella ja kärsivällisyydellä pääsee ehjiin ja mukaviin öihin käsiksi. Näin jälkeenpäin on ollut ihan selvää mikä Vilhelmiinaa aikanaan valvotti. Vilhelmiina on tosi liikkuvainen ja kaikki mitä tapahtuu Vilhelmiinan elämässä heijastuu yöelämään. Ja milloinka sitä tollasella pienellä olis päiviä jolloin ei mitään uutta ja ihmeellistä tapahdu. Esim. yövalvomiset olivat pahimmillaan eroahdistuksen ollessa pahimmillaan jne.

M ä uskon ja toivon että meidän tapauksessa Vilhelmiinaan vaikutti positiivisesti juuri se, että mä kuitenkin olin siinä kun hänellä oli "paha olla" (vaikka välillä tosiaan tuntui siltä, että kohta räjähdän). Näin Vilhelmiina oppi luottamaan siihen, että täähän on ihan ok tää nukkumishomma ja on se äiti siinä kun mä sitä tarvin. Kun vaan jaksais muistaa, että ei se vauva ilkeyttään heräile. Ja lisäksi meidän tapaus on huippuesimerkki siitä, miten kaikkien unikouluohjeiden vastainen nukkumis/nukuttamis järjestely toimii.

J a nyt lyhykäisiä vinkkejä, jotka meidän perheessä auttoivat: -8 kk tietämillä tietoisuus siitä, että rikkinäiset yöt (ja etenkin alkuillan heräilyt) johtuvat mitä ilmeisemmin eroahdistuksesta. Eli pienelle vauvalle nukahtaminenkin on ero äidistä, jolloin äidin läsnäolo pitää varmistaa heräilemällä -ylipäätään tietoisuus siitä, että vauva ei ole huono nukkumaan ilkeyttään -tietoisuus siitä että vauvat ovat temperamentiltaan erilaisia ja näitä temperamenttipiirteitä ei edes unikoulu muuta -tietoisuus siitä, että tämä kaikki on ohimenevää -asioiden uudellleen arvottaminen tyyliin "kuinka tärkeää minulle loppujen lopuksi on se, että vauvani oppii nukahtamaan yksin kuten naapurin Ville" -vahva luottamus siihen, että meidän perheen tapa olla ja nukuttaa/nukkua on juuri se oikea meille eli kaikkien asioiden ei tarvi mennä kuten vauvalehdissä -vertaisryhmän tuki -puolison tuki

Marja

Takaisin